Ensi kesää odotellessa

Mennyt kesä oli todella hyvä luistelijan kannalta, kelit oli kohdallaan kisoja sopivasti ja omalta kohdalta tavoitteet täyttyivät. Lähinnä maraton alle 1.30 Tallinnassa oli meikäläisen kannalta hyvä suoritus, vaikka maaliviivalla tulikin kompastuttua zippimattoon ja silti hävittyä 0,5 sekunttia Eestin samanikäiselle menijälle. Tarton kisa oli myös hyvät järjestelyt, tarpeeksi porukkaa ja hyvä keli, sama Eestin menijä voitti minut sielläkin, eli kakkossija taas tuliaisina. Hyviä kisoja oli toki muitakin kakskerran hellekisa, SM Nurmo (taas kakkonen) ja huipentumakokemus MM kisat Italiassa, jossa ei vielä ollut asiaa aivan parhaaseen kyytiin, mutta tuskin kisa tällä tasolla jäi viimeiseksi, joten ensi vuonna muutama sija paremmaksi.
Nyt odotellaan vaan uusia luistimia, sillä pitihän ne kerran elämässä investoida omaan jalkaan sopivat luistimet. Niitä odotellessa vanhoilla mennään syksyyn niin pitkään kun kelejä riittää ja Lokakuussa päästään taas suurhallin sisätiloihin harjoittelemaan rataluistelua, joka tänä kesänä ei oikein luonnistanut lähinnä olkapäävamman (selitelyä) takia remonttiin se kuitenkin menee syksyllä.

Lomat on sitten ohi

Töissä jo kaksi pitkää päivää, onneksi tämä osa-aikaeläkeläisen viikonloppu alkaa jo keskiviikkona, joten edessä taas viisi vapaata. Tekeminen ei kuitenkaan tunnu koskaan loppuvan terassi täytyy viimeistellä, pojan autokatosta pitäisi mennä jatkamaan ja onhan edessä viikonvaihteessa kisreissu Tartoon jonne lähdetään lauantaina. Viime vuonna suomalaisilla meni aika hyvin, voittoja tuli lähes jokaisessa ikäsarjassa Teme, Esa, Ripa ja minäkin olin kakkosena. Täytynee tänä vuonna yrittää parantaa sijoitusta, eihän se ole kuin pykälän verran. Vauhti on ainakin viime vuoteen verrattuna kasvanut kohtuullise hyvin, kiitos Esan, jonka kanssa lenkkeillessä Suunnon analyysi näyttää aina erittäin kehittävää harjoitusta, kun yksin mennessä se tuppa jäämään kehittävän ja joskus jopa vain ylläpitävän harjoituksen tasolle.

Esalta olen saanut myös tekniikkaan vaikuttavia neuvoja, jotka menevät enemmän tai vähemmän perille, pikkuhiljaa kuitenkin jotain kehitystä tapahtuu. Ei voi muuta kuin ihailla esimerkiksi Esan ylämäkiluistelua, on se niin vaivattoman näköistä, kun itse polkee reidet hapoille ja ei millään pysty oivaltamaan tuota tekniikkaa toivottavasti jossain vaiheessa saisa ainkin osan tuosta tekniikasta kopioitua omaan menemiseen.

Tarton jälkeen olisikin sitten syyskuun alussa ne masterssien MM kisat, Sinne olisi tarkoitus lähteä. Muutama hyvä harjoitus tulevina viikkoina ja sitten keventäen ennen kisaa, niin eiköhän senkin kisan pysty läpi luistelemaan.

Kesäloma yli puolen välin

ja niin kai kesäkin. Lomapäiviä ei tosin ole lekottelun merkeissä tullut vietettyä montaakaan, on ollut kaikenlaista talon maalaus ja autokatoksen rakennusprojektia ja tulihan itselle uusittua ja laajennettua terassi takapihalle monen vuoden suunnittelun jälkeen. Onneksi sain rakentamisprojekteihin hyvää ammattiapua.

Yksi näistä lomapäivistä osui kuitenkin Kotkan meripäiväluistelupäivään. Ensin luisteltiin ja kuten tuossa seuran plogissa jo tuli ilmi minä luistelin harhaan, kyllä minulta muutama ärräpää pääsi, onneksi kyse ei ole mistään maailmaamullistavista asioista ja kauniin kesäpäivän kuluessa ja siitä nauttiessa järjestäjätkin saivat mielessäni synninpäästön tulihan hyvä treenilenkki.

Vakavasti ottaen opastuksen tulisi kuitenkin tämänkaltaisissa kisoissa olla kunnossa, jotta seuraavallakin kerralla kisoihin voisi tulla ja suositella sitä myös muille.

Onneksi kotipihalla voi nauttia täysin siemauksin kesästä, ja seurata lastenlasten kesän riemuja.

Mennyttä aikaa ja tulevaisuuden näkymiä

Tulipahan taas ongittua nuo vanhat tunnukset tähän omaan blogiin, ei vaan ole ehtinyt (lue jaksanut) kirjoitella tänne mitään. Harrastus on kuitenkin pitänyt otteessaan ja kisoja on käyty, niinkuin alan harrastajat ovat varmaankin huomanneet, välillä vaan harmittaa kun oma sarja on niin heikosti edustettuna, tai harrastajamäärä tämän ikäisissä on niin vähäinen.
Aloittaessani rullailun n. 10 vuotta sitten painelin monen muun tavoin sauvojen kanssa, sillä olemmehan me Suomalaiset hiihtokansaa, sitä kesti n. 8 vuotta Launeen radan tultua Lahteen kokeilu ilman sauvoja porukan (Mika, Urmas, ja taisi siinä olla Esakin mukana (hankki minulle oikeat rullaluistimet)) innostamana heitin sauvat "nurkkaan" ja aloin oikeasti rullaluistelemaan. Täytyy sanoa, että alussa nuo ylämäet tuottivat tuskaa, kun oli tottunut sauvoihin ja niiden tuomaan apuun. Alamäetkin olivat aluksi aika ongelmallisia kun sauvoista oli niissäkin jonkinlainen turva.
Nyt reilun kahden vuoden jälkeen ylämäet ovat edelleenkin alamäkiä hankalampia, mutta harjoittelun tuloksena tuska on vähäinen ja kaikki mitä lenkillä tai kisoissa eteen tulee on mentävä.

Tämän vuoden kisoihin olen itse melko tyytyväinen, muutama SM-mitali ja monta hyvää kisaa yleisessä sarjassa, sekä huomio, että tässäkin iässä kunnon nostaminen on vain itsestä kiinni.

Täytyy vain muistaa, että lepo on sallittu, ei niinkuin ennen kun juoksuharrastus oli päälimmäisenä piti lähes joka päivä päästä lenkille, jos ei päässyt niin tuntui, että kunto laskee, nyt voi (lue täytyy) muistaa pitää lepo ja palutuspäiviä, että elimistö osaa ottaa treenin kaikki hyödyn irti ja seuraava treeni on taas tuottava. Minulla paras vauhtikestävyystreeni on silloi kun lähden Esan kanssa lenkille, sopiva vähä minulle ylivauhtinen lenkki on todella tehokas , erittäin kehittävä, itsekseni tehtävät lenkit menevä sitten tuonne kehittävä, tai ylläpitävä kategoriaan.

Tänä vuonna aion osallistua vielä ainakin Tarton maratonille, jossa viime vuonna jäin ikäluokassani toiseksi, yritetään korjata sijoitusta, ei minulle kuitenkaan maailmaa kaatava juttu jos ei onnistu, mutta tavoitteita täytyy aina olla.

Mastersien MM-kisat kyllä houkuttaa ja jos porukka lähtee niin lähden minäkin, olisihan se mukava ainakin kerran eläissään osallistua tapahtumaan jossa olisi kansainvälistä tunnelmaa, saisi sitten lastenlapsille kertoa niitäkin kokemuksia.