Tulipahan taas ongittua nuo vanhat tunnukset tähän omaan blogiin, ei vaan ole ehtinyt (lue jaksanut) kirjoitella tänne mitään. Harrastus on kuitenkin pitänyt otteessaan ja kisoja on käyty, niinkuin alan harrastajat ovat varmaankin huomanneet, välillä vaan harmittaa kun oma sarja on niin heikosti edustettuna, tai harrastajamäärä tämän ikäisissä on niin vähäinen.
Aloittaessani rullailun n. 10 vuotta sitten painelin monen muun tavoin sauvojen kanssa, sillä olemmehan me Suomalaiset hiihtokansaa, sitä kesti n. 8 vuotta Launeen radan tultua Lahteen kokeilu ilman sauvoja porukan (Mika, Urmas, ja taisi siinä olla Esakin mukana (hankki minulle oikeat rullaluistimet)) innostamana heitin sauvat "nurkkaan" ja aloin oikeasti rullaluistelemaan. Täytyy sanoa, että alussa nuo ylämäet tuottivat tuskaa, kun oli tottunut sauvoihin ja niiden tuomaan apuun. Alamäetkin olivat aluksi aika ongelmallisia kun sauvoista oli niissäkin jonkinlainen turva.
Nyt reilun kahden vuoden jälkeen ylämäet ovat edelleenkin alamäkiä hankalampia, mutta harjoittelun tuloksena tuska on vähäinen ja kaikki mitä lenkillä tai kisoissa eteen tulee on mentävä.
Aloittaessani rullailun n. 10 vuotta sitten painelin monen muun tavoin sauvojen kanssa, sillä olemmehan me Suomalaiset hiihtokansaa, sitä kesti n. 8 vuotta Launeen radan tultua Lahteen kokeilu ilman sauvoja porukan (Mika, Urmas, ja taisi siinä olla Esakin mukana (hankki minulle oikeat rullaluistimet)) innostamana heitin sauvat "nurkkaan" ja aloin oikeasti rullaluistelemaan. Täytyy sanoa, että alussa nuo ylämäet tuottivat tuskaa, kun oli tottunut sauvoihin ja niiden tuomaan apuun. Alamäetkin olivat aluksi aika ongelmallisia kun sauvoista oli niissäkin jonkinlainen turva.
Nyt reilun kahden vuoden jälkeen ylämäet ovat edelleenkin alamäkiä hankalampia, mutta harjoittelun tuloksena tuska on vähäinen ja kaikki mitä lenkillä tai kisoissa eteen tulee on mentävä.
Tämän vuoden kisoihin olen itse melko tyytyväinen, muutama SM-mitali ja monta hyvää kisaa yleisessä sarjassa, sekä huomio, että tässäkin iässä kunnon nostaminen on vain itsestä kiinni.
Täytyy vain muistaa, että lepo on sallittu, ei niinkuin ennen kun juoksuharrastus oli päälimmäisenä piti lähes joka päivä päästä lenkille, jos ei päässyt niin tuntui, että kunto laskee, nyt voi (lue täytyy) muistaa pitää lepo ja palutuspäiviä, että elimistö osaa ottaa treenin kaikki hyödyn irti ja seuraava treeni on taas tuottava. Minulla paras vauhtikestävyystreeni on silloi kun lähden Esan kanssa lenkille, sopiva vähä minulle ylivauhtinen lenkki on todella tehokas , erittäin kehittävä, itsekseni tehtävät lenkit menevä sitten tuonne kehittävä, tai ylläpitävä kategoriaan.
Tänä vuonna aion osallistua vielä ainakin Tarton maratonille, jossa viime vuonna jäin ikäluokassani toiseksi, yritetään korjata sijoitusta, ei minulle kuitenkaan maailmaa kaatava juttu jos ei onnistu, mutta tavoitteita täytyy aina olla.
Mastersien MM-kisat kyllä houkuttaa ja jos porukka lähtee niin lähden minäkin, olisihan se mukava ainakin kerran eläissään osallistua tapahtumaan jossa olisi kansainvälistä tunnelmaa, saisi sitten lastenlapsille kertoa niitäkin kokemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti